maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Maanantai aamuna...

Kello pärähti kuuden jälkeen, hiljensin, nappasin käteeni ja käänsin kylkeäni...Meitä oli taas sängyssä kolme, - Justus oli jossain vaiheessa yötä kömpinyt väliin. Minulla ei hajuakaan, koska? Nukun nykyään liian vähän, mutta sen vähän, niiiiin sikeästi, että tuskin heräisin vaikka sänky alta vietäisiin..:) Nooh, pakkohan sieltä oli ylös vääntäytyä, kun muutaman kerran torkkuherätys oli ikävästi vainonnut...Huoh, hiljaa laahustin kohti keittiötä, kahvi tippumaan, leivät paahtimeen ja aamun lehteä hakemaan. On vielä pilkkopimeää, sataa vettä ja tuoksuu syksyltä...Pieni happihyppely karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistä. Äkkiä voita ja kurkkua leivän päälle, kahvit mukiin, loraus maitoa, Aamulehti eteen ja pikainen kurkkaus maailman tapahtumiin...Voi, kuinka tuo oma, rauhallinen aamuhetki onkaan minulle tärkeä. En ole aamu-, saatikka sitten maanantai-ihminen ollenkaan, en jaksaisi puhua kenellekkään, ottaa kantaa mihinkään, ottaa vastaan mitään järkevää tai ajatusta vaativaa. Saati sitten edes katsoa ketään tai mitään..murahtelen vaan kulmieni alta...Mutta,kun saan tuon oman rauhaisan hetkeni ennen toisten heräämistä, niin aamutohinat lasten herättyä sujuvat jo laulellen...Auta armias perhe raukkaa, jos nukun pommiin ja tulee kiirus...

Tänään, seuraavaksi sängystä kömpi ylös mies, sitten Justus, Peppi omasta kammaristaan...Nopsaa aamupalaa Jiille, mies saa hoitaa itse itsensä :), sillä välin Pee vaihtaa yöpaidan päikkyvaatteisiin ja saa letit päähänsä, Jiille vaatteet, samalla huhuilen Rasmukselle, että pitäisi jo heräillä...Mies häipyy vähin äänin töihinsä, puhelinkin soi, Jiin kaveri soittaa ovikelloa ja tulee odottelemaan kyytiä eteiseen. Minä pompin vielä pyjamassa, väsään pikapikaa Ärrällekkin aamupalan, etsin Jiin pipaa, autan Peetä ulkovaatteissa, pakkaan unikaveria päikkyreppuun, sipaisen omat hiukseni ponnarille, pesen kasvoni, vedän päälleni ensimmäiset käteeni osuvat vaatteet, huhuilen vielä kerran Ärrälle,että söisi aamupalansa sillävälin, kun vien pojat kouluun ja Peen päikkyyn. Sataa vieläkin...Kaikki autoon, kouluun, päiväkotiin, päikyn eteisessä taistelen hetken sinisten kengänsuojus pussien kanssa, jätän iloisen pikkutytön aamupuurolle ja ajelen kohti kotia...Kotona istuu kuin istuukin esikoisemme ruisleipä kädessään, hiukset pörrössä aamupalallaan ja auta armias, jos uskallan esittää liian kiperiä kysymyksiä...On äitiinsä tullut, ei aamuihminen tämäkään, joten olen hiljaa ja avaan tietokoneen...Luen ja vastailen sähköposteihin, kurkkaan tännekkin, maksan kasan laskuja, yritän mennä nettipuotiin, mutta joo, kiva kiva, en pääsekkään mihinkään...Päin naamaa lävähtää teksti parhaillaan meneillään olevasta päivityksestä verkkokauppaohjelmassani...No, voi sun perskeles! Hirmuinen kiire olisi saada uutta tavaraa puodin hyllylle ennen jo lähellä siintävää syyslomaa ja nyt ei voi, kun odottaa...Plääh, en minä malttamaton ihminen ikinä jaksa mitään odottaa, joten hilppaisenkin tänne ja tässä sitä nyt vieläkin sitten kirjoitellaan...:) Ärrä lähti ajelemaan Jopollaan kohti koulua...Aurinkokin pilkistelee...Nyt on lähdettävä kurkistamaan, että josko sitä pääsisi ihan oikeisiin töihinkin jo...ja jos ei niin palaan tänne kiroilemaan ja paukuttamaan lisää, joten peukkuja pystyyn, että ovat saaneet jo päivityksensä valmiiksi ...;)) Sain eilen kuvattua kaiken jo saapuneen uuden, joten lisäiltävää nyt pikkuisen olisi ja paketitkin kääräistävä postipojan matkaan, joten ei, kun hommiin...Mukavaa maanantaita!
Niin, ja arpajaisiinkin voi osallistua edelleen...Lycka till! :)

4 kommenttia:

Ira kirjoitti...

Heissan Satu!

Kuullostaapa tutulta touhulta tuo aamuhässäkkä... Ja sama juttu täällä, minäkään en ole aamuihmisiä ja tarvitsen sen oman kahvi+lehti hetken. Ja maanantai, viikon pahin päivä! Mutta nyt kello jo kolme, alkaa helpottaa ja tiistaita kohti mennään -ONNEKSI!

Terkuin, Ira

Elsa kirjoitti...

Varsinaista aamuäksöniä teidän poppoollanne... Maanantai on viikon karsein päivä, su-ma välinen yö myös...

Mukavaa viikkoa joka tapauksessa!

- Elsa

olivieno kirjoitti...

Tunnustan myöskin itseni aamuäreäksi. Mies on aamuvirkku-kummajainen ja ärsyttää tahallaan maailmaasyleilevällä aamuhurmoksellaan. Onneksi olemme saaneet sovittua sopivat rajat. Laulella saa kun ei tule metriä lähemmäksi eikä kysy mitään. On parempi olla täysin puhumatta aamu, ettei tulisi sanottua jotain mitä ei tarkoita.

Pitääkin tästä mennä kurkkimaan oletko saanut uutuuksia sivuille ja vieläkö niitä pyykkipoikia on... kai nyt laitoit muutaman sivuun???

satu kirjoitti...

Iltaa naiset, olen kerrankin osannut olla hetken hiljaa...:)) Täällä puskee päälle pahimman luokan lomastressi...niin paljon olisi vielä ehdittävä tehdä, hoitaa ja hankkia ennen arjesta irtaantumista..Mutta eiköhän se tästä:)

ira: Juu, tänä aamuna kaikki näytti jo huomattavasti paremmalta...olihan tiistai jo..hih:)

elsa: Juu,tämä on tätä meitin normi Huvikumpu-hulinaa...Nyt hiljaista..nautin hetken :)
Mukavaa viikkoa sinullekkin!

olivieno: Hyvin hiljaista on meilläkin aamusella,mies soittaa yleensä sitten siinä kymmenen hujakoilla ja varovasti yrittää toivotella huomenia...:) Mutta hyvin nopsaan huomaa kyllä,kannattiko...:)
Toivottavasti oot jo paremmassa jamassa...Pojat on sivussa siulle juu :)

Kiitos,ihanaa kun jaksatte kommentoida! Nyt kauniita unosia,
- satu