tiistaina, elokuuta 11, 2009

Olkapäänä...

Vähän synkemmissä aatoksissa tällä kertaa...Olen viime aikoina lueskellut ja perehtynyt paljonkin aiheeseen nimeltään narsismi. Siitä tämä melankolinen musiikkikin...Minut narisismin maailmaan on vienyt mukanaan eräs läheinen ystäväni ja aivan järkyttyneenä olen kuunnellut ystäväni kokemuksia, tuntenut tuskaa, tukenut ja lohduttanut...Vielä, kun "soppaan" sisältyy suloisia ja viattomia lapsia, niin rintaa puristaa pelkästä ajatuksesta, mitä kaikkea nämä pikkuiset joutuvatkaan kestämään...Aivan uskomattomia näyttelijöitä ja kulissien kannattelijoitahan nämä "tyypit" ovat...Epätoivo iskee...Kuinka tällaisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen "kynsistä" pääsee kunnialla pois? Onko kenelläkään kokemusta?

9 kommenttia:

Teija kirjoitti...

Meidänkin perhettä asia koskettaa. Oikein hätkähdin, kun olit ottanut asian puheeksi. Vaikea asia, ja vaatii todella tahdonvoimaa läheisiltä ihmisiltä!

U.M kirjoitti...

Valitettavasti kokemusta on täälläkin monen vuoden ajalta, mutta onneksi jo menneisyydestä.. On kamalaa kun koko lähipiiri on tällaisen ihmisen "lumoissa" ja se joka tekee jotain vastustaakseen saa narsistin lisäksi kimppuunsa myös kaikki tämän "alamaiset".. Nyky yhteiskunta suosii kyynärpäät edellä menijöitä, joten narsismia ei helpolla tunnisteta tai tunnusteta sairaudeksi joka se on.. Kunnialla selviämistä on jo se että pyristelee irti oli tulos mikä hyvänsä, siinä sentään voittaa itsenäisyytensä vaikka tuttava piiri voi pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa vaihtua kokonaan. Oman kokemukseni mukaan paras tapa on pysyä narsistista mahdollisimman kaukana tai ainakin etäisenä, narsisti osaa näytellä je etsiä tietoonsa arat paikat ja iskea kovaa.. Itsellä kuitenkin oli se onni ettei narsisti ollut perheenjäsen, en tiedä miten sinua koskettaneessa tapauksessa on. Voin kuitenkin sanoa että sinusta on suuri apu ystävällesi, narsistin uhrilla kun harvoin on ketään kuka uskoo pahaa tästä hurmaavasta näyttelijästä, vaan koko lähipiiri on tuskallisen sokea..

Ira kirjoitti...

Hätkähdin, sillä tämä asia koskettaa myös minunkin lähipiiriäni. Hyvä, että asioista puhutaan. Narsismi on todellakin persoonallisuushäiriö ja itse pääosan näyttelijä harvoin sitä tiedostaa saatikka myöntää!!! Syyttää kaikkia muita ihmisiä, itsessä ei koskaan mitää vikaa. Kaikki läheiset saavat kärsiä. Lähipiirissä eropaperit vetämässä, muu ei auttanut. Silti päätös vaikea, vaikka kuinka tietää minkalaisen ihmisen kanssa on ollut naimisissa. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan enää pieniä lapsia, lapset jo aikuisia. Tosin traumoja on jäänyt, joita käyvät nyt sitten läpi.

Anu kirjoitti...

Voi Satu:(
Myöskin kokemuksesta tiedän,ettei ole helppo tilanne...meillä kyseessä oli tytön kummitäti...tosi vaikea juttu.
Opettelin oikeastaan suhtautumiseni kyseiseen ihmiseen uudelleen,sillä omaa lastani en halunnut narsistin 'pauloihin'.
Aiemmin miellytin ja myötäilin...sen lopetin.Helpotti!

Olivieno kirjoitti...

Varmaan monella on tästä kokemuksia. Onneksi on sinunlaisia ystäviä! Voimia sinulle ja ystävällesi!

Tuikku kirjoitti...

Voi että.......ystäväsi elää tosi kovia aikoja ja tarvitsee siis kaiken tukesi. Tuossa tilanteessa ystävän tuki on ensiarvoisen tärkeää, koska narsistihan "aivopesee" ystäväsi joka kerran kun hän yrittää riuhtaista itsensä irti. Tuosta vuoristoradasta 10 vuotta sitten sain itseni ja lapseni pois kovalla työllä ja tuskalla ja ennenkaikkea ystävieni tuella ja avulla. Teet tällä hetkellä arvokasta työtä ja ystäväsi tulee olemaan sinulle kiitollinen siitä lopun elämäänsä!
Jaan mielelläni kokemuksiani ko.aiheesta, jos ystävääsi tai sinua kiinnostaa:)Voimia teille!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ystävällesi ja sinulle. Hienoa että olet tukena. Minulla on ystävä joka taisteli itsensä ulos juuri sellaisesta avioliitosta...

Mi-Ma

Satu kirjoitti...

Voi,että oottekin ihania! Tarinat tosin niin tutun kuulloisia, että ihan hirvittää...Ja tulevat niiiiin tarpeesees! Sydämestäni kiitän teitä ja elän uskossa parempaan,vaikka se tositosi rankkaa tuleekin olemaan...Ensimmäiset askeleet kohti parempaa on nyt kuitenkin otettu...

Satu kirjoitti...

Siis tarpeeseen...:)