tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Voi voi mikä päivä...


Ei mikään ihan tavallinen tiistai. Eikä ollenkaan sellainen tiistai, jonka haluaisin ihan pian uusintana takaisin...

Lapset edelleen korkeassa kuumeessa. Kuopuksella ilmeisesti nyt sitten keuhkokuume. Ovat raukat kuin kekäleitä ja niin vetämättömissä, että ihan pelottaa. Äiti-minäni hoivaa ja huolehtii, samalla kun yrittäjä-minäni katsoo kelloa ja miettii, mitä kaikkea on tänäkin tiistaina vielä aivan PAKKO hoitaa ja husata, on vuoden kiireisin aika. Naputan konetta lapsi sylissä ja mietin, miksi juuri nyt? Itsesäälissäkin ryven hetken aikaa, kunnes taas reipastun...:)

Mies saapuu vihdoinkin "vahtiin" ja tietenkin juuri silloin tilttaa tietokone. Paniikki iskee, juoksen hetken ympyrää, lopulta nappaan koneen kainaloon ja kaasutan huoltoon. Ihanaa, koneessa vain joku oikosulku ja saavat sen heti kuntoon...huoh! Ehdin jo maalailla suuren suuret pirut seinille...miksi juuri nyt?

Lapsella tosiaan todetaan keuhkokuume. Huono omatunto ja huoli painavat mieltä matalaksi, kun käärin paketteja matkaan. Asiakaskin piipahtaa ja mitä vielä, nyt ei toimi maksupääte...Soittelen pankkiin, kukaan ei vastaa...Kiitos ja hei! Saan kuin saankin paketit matkaan ja palaan hoivaamaan pikkuisiani. Illan joulujuhlat jäävät nyt väliin...

Nyt talo on hiljentynyt hetkeksi...Minä hiivin vielä hetkeksi puotiin...On laitettava paja kuntoon huomista varten.Maanantai ja tiistai hujahtavat yleensä paketteja kääriessä ja puodistakin sen huomaa kyllä...Paperia,laatikoita, teippejä ym.ym. lojuu joka puolella,vauhdilla kun touhutaan.

Hymyilyttää nettipuodin infotekstikin tänään...Haaveena pullantuoksuinen äitiys ja putiikin pyöritys...:)) Heko heko :) Haaveita tosiaan!!!

Älkää toki luulko,etten työstäni tykkäisi..Ongelmanani on vaan se, että tykkään vaan niin kovasti ja kauhiasti...Kysymys kuuluukin voiko työn ja äitiyden ihan aikuisten oikeesti yhdistää? Vai onko aina pikkuisen huono omatunto jompaankumpaan suuntaan? Niin, tai miksi se on aina äiti joka sitä huonoa omaatuntoaan kantaa...Kertokaas te viisaammat.


Halituksin, s

p.s. pukilta toivoisin lisää tunteja vuorokauteen...pliis, lupaan olla kiltisti! ;)

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten minun oli niin helppo samaistua..ja ymmärsin heti, että työstäsi tykkäät, mutta kun pitäisi tosiaan pystyä ja ehtiä olemaan se hoivaava äitikin. Ja miten se onkin aina niin, että kaikki harmit kasaantuvat? Miksei niitä voisi ripotella yksi silloin toinen tällöin...vai onko se sitten helpompaa kantaa ne kaikki kerralla ja sitten vaan huokaista syvään...ja jatkaa normaalia arkea...
Voimia sinulle ja paranemisia lapsille! Aina se paistaa risukasaankin...viimeistään muutaman päivän päästä-usko pois:)

terkuin Erika...joka taannoin poikkesi ihanassa puodissasi:)

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys!

Voimia sinne pienten hoitamiseen ja putiikin joulukiireisiin. Toivottavasti parantavat halaukset antavat pienokaisille voimaa ja sinulle lähetän ISON VOIMAHALIN. Toisaalta nyt on parempi hetki sairastaa kuin joulun pyhinä. Meillä kun meni viime joulu vähän niin kuin ohi, kun täällä podettiin mahatautia juuri silloin. Eipä poikennut sitten pukkikaan ja siitähän se viime vuoden joulu jäikin ikimuistoisena mieleen. Onneksi sentään ohikulkiessaan jätti paketteja ulko-oven pieleen :-)

Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Usko pois!

Joulun aikanahan kuulukin olla kai melkoista vilinää! Ilman sairastelujakin tuntuu tohinaa riittävän...

T:Yökukkuja Syyskukka (joka juuri heräsi pienokaisensa vierestä ja touhuaa täällä nyt yön pimeinä tunteina)

PS.Saattaapa olla, että lähdetään reissuun sinne suuntaan vielä tämän viikon torstaina!

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys!

Voimia sinne pienten hoitamiseen ja putiikin joulukiireisiin. Toivottavasti parantavat halaukset antavat pienokaisille voimaa ja sinulle lähetän ISON VOIMAHALIN. Toisaalta nyt on parempi hetki sairastaa kuin joulun pyhinä. Meillä kun meni viime joulu vähän niin kuin ohi, kun täällä podettiin mahatautia juuri silloin. Eipä poikennut sitten pukkikaan ja siitähän se viime vuoden joulu jäikin ikimuistoisena mieleen. Onneksi sentään ohikulkiessaan jätti paketteja ulko-oven pieleen :-)

Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Usko pois!

Joulun aikanahan kuulukin olla kai melkoista vilinää! Ilman sairastelujakin tuntuu tohinaa riittävän...

T:Yökukkuja Syyskukka (joka juuri heräsi pienokaisensa vierestä ja touhuaa täällä nyt yön pimeinä tunteina)

PS.Saattaapa olla, että lähdetään reissuun sinne suuntaan vielä tämän viikon torstaina!

Annu kirjoitti...

Tuttua, niin tuttua. Se on kumulatiivista..kaikki kasaantuu. Voimia! Ja potilaille pikaista paranemista!

Anonyymi kirjoitti...

Sorry tuplat ;-/

sama

Satu kirjoitti...

Erika: Juu, niin sen on pakko olla,että kerralla jaksaa paremmin kantaa koko potin. Kiitos kauniista kannustuksen sanoistasi! :) Tulehhan toistekkin!

Syyskukka: No,onpa teillä tosiaan ollut joulu! Pidetään peukkuja, että tänä jouluna pukki pääsee teillekkin. Kivaa, jos pääset moikkaamaan! Tänään täälläkin jo parempi päivä...ainakin vielä ;)

Annu: Kiitos, kiitos! :) Elämä voittaa taas...Nyt glögin lämmitykseen...

Satu kirjoitti...

Niin ja syyskukka...Tuplat ihan yhtä tervetulleita ;)

Anonyymi kirjoitti...

*Lähettää lisää tunteja, jotta vähän helpottaa*

Kaunis on muuten tuo valokranssi!

Satu kirjoitti...

Kiitos Nia <3

Vintage living kirjoitti...

Tervehtymistä sinne!
Vaikeuksilla on tapana kasaantua ja erityisesti sairastuvilla lapsilla ja hajoavilla tavaroilla....Piste i:in päällä on yleensä se pyykkikoneen hajoaminen kaiken muun lisäksi...*koputtaa puuta*.
Toivottavasti saat kerättyä voimia riittävästi jotenkin:)

Satu kirjoitti...

Vintage living: Kiitos Elina <3
Voi, älä edes puhu pyykkikoneesta tai muista "elintärkeistä" masiinoista tässä härdellissä...Ristin käteni kyynärpäitä myöden ristiin, että tämä nyt olisi jo tässä tällä erää :) Töihin löytyy kyllä virtaa, mutta tänne kotiin ei ihan heti kehtaisi ketään päästää...:)

Olivieno kirjoitti...

Hei kaveri! Myöhästyneet onnittelut sinulle. Kyllä se varmaankin tarkoittaa sitä että olet tunnollinen äiti ja teet työsikin tunnollisesti, siitä se ristiriita tulee. Aina on huono omatunto. Ymmärrän hyvin riittämättömyyden tunteesi vaikka ei samanlaista intohimoista suhdetta työhön olekaan. Se on kyllä surkeata kun lapset sairastaa, ja teillä ollaan ihan kunnolla kipeitä! Onneksi lapset paranevat helposti. Toivottavasti kiireet helpottaa ja huolet häipyvät (ne minnekkään häviä, muuttavat vain muotoaan). Voimia!

Kaunis kranssi!

Sarppa kirjoitti...

Usko pois liki kaikilla äideillä taitaa olla aina hiukan huono omatunto..kyllä se siitä taas helpottaa...toivotaan että pikkupotilaat parenevat pian..

Kaunis kranssi

Satu kirjoitti...

Olivieno: Kiitos kivoista sanoistasi ja mukavaa kuulla siusta muutenkin! Juu ja tää on vaan niiiin tätä...aivan tavallista lapsiperheen arkea vaan...Välillä iloja,välillä suruja ja aina niitä huolia...;)

Sarppa: Niin uskon ja se huojentaa pikkuisen! Nooh, tänään jo pikkuisen parempi päivä...lääkkeet puree ja elämä voittaa!:)

Iloista joulun odotusta teitille kumpaisellekkin, satu