perjantaina, helmikuuta 12, 2010

Työkaverit...

Yksi suuri asia, jota tässä nykyisessä työssäni hetkittäin kaipaan ovat ihanat työkaverit. Ne joiden kanssa voi hetkeksi istahtaa kahville, irrottautua työhulinasta, jakaa työtaakkaa, höpötellä, hihitellä ja päivitellä. Tai sitten mua on vaan joskus siunattu niin helmi sellaisilla, että ikävöin vaan niitä vanhoja hyviä aikoja...Tiedä häntä. Mutta kaipaanpahan kuitenkin...

Mutta onhan mulla nää...Vähän hiljaisia tosin, mutta kyllä näidenkin seurassa laskiaispulla ja kahvi uppoaa...vähän liiankin hyvin :) Miten on? Mitä työkamut teille merkitsevät? Vai merkitsevätkö?

10 kommenttia:

Mannukka kirjoitti...

Työkaverit on ihan ehdottomasti paras juttu! Niiden kanssa jaetaan ilot ja surut ja varsin ihanaa kun niille voi valittaa vaikka omasta esimiehestä silloin kun siltä tuntuu.. :-) Ihan parhaita hetkiä, jotkut kahvihuonenaurunrämäkät jne.. Eihän tästä tulis mitään ilman työkavereita!

Taina kirjoitti...

Moikka satu! Minua on siunattu aivan hirmu ihanalla työparilla/kaverilla. Meillä työ sujuu tosi hyvin...kuin oltais vanha aviopari:)) Kun ei tarvitse kun toiseen katsoa, ja tajuaa jo mitä toinen tarkoitaa.
Käyppä Satu kurkkaamassa , perustin uuden blogin vanhan rinnalle...

satu kirjoitti...

Mannukka,
no just tuota kaikkea tarkoitin :) Ikävä vaan kasvaa! Ihania uutisia sain tosin äsken...Seinän takana oleva suklaapuoti avaa taas maaliskuussa, joten eiköhän me pikku sutinaa ja naurunremakkaa uuden yrittäjän (vanha tuttu mulle) kanssa taas saada aikaiseks...:)

Taina,
voin vaan kuvitella...Kuullostaa ihan parhaalta! Voi et uskokkaan kuinka tärkeää tuollainen yhteys oli entisissä hommissani...Hammaslääkärin kanssa, kun oltiin nenät vastakkain, maskit naamalla ja jalat limittäin päivästä toiseen...:) Onneksi yhteys pelasi ja ystäviä ollaan edelleenkin. Terkkuja vaan!
Kävin kurkistamassa ja innolla jään odottelemaan juttujasi! Nähdään!

Heidi kirjoitti...

Moikka!

Täällä toinen kaupantäti, joka pakertaa yksin työssään. Onneksi mulla on yksi erityisen tärkeä kolleega, jonka kanssa ollaan päivittäin yhteydessä. Se on tärkeetä ja mukavaa, että on joku jonka kanssa jutustella ja jakaa ilot ja surut.

satu kirjoitti...

Moikka Heidi,
kivaa, kun moikkasit! Voi, sä oot onnekas! Hienoa, et oot tuommoisen kollegan löytänyt / saanut :) Tuttuja kollegoita mullakin juu, mutta ei sellaista spesiaalia kuitenkaan...Onneks on sitten nuo normiystävät, jotka ovatkin varmaan jo kurkkuaan myöten täynnä mun työjorinoita. Hih.

Päivi kirjoitti...

Moikka Satu!

Täällä kans yks kaupantäti! Joskus kaipaan kanssa työkavereita! Olin ennen kolunkäyntiavustajana ja kahvitauot muiden avustajien kanssa kyllä oli hauskoja hetkiä tai tilanteita joita lämmmöllä muistelen.
Ja hitsi vie parhaat ystävät 100 km väliä.Onneks on facebook ja sähköposti mutta eivät ne korvaa ystävien kanssa vietettyä aikaa! Onneksi näemmmekin toisiamme!

satu kirjoitti...

Heippistä Päivi,
jeeee, lisää meitä! Ei kai tätä turhaa kutsutakkaan YKSITYISyrittäjyydeksi...:) Hehee...Ihanaa ja yksinäistä puurtamista totta tosiaan! Kehityskeskusteluita oman sivupersoonansa kanssa ja sitä rataa...;))
Mutta en mie valita! Kaikessa yksinäisyydessäänkin ihan mun juttu...ja onhan meillä aina nuo ihanat ja iloiset asiakkaat, jotka päiviämme piristävät :) Kivaa kevään odotusta Ouluun!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa vain! En tiedä onko tämä sopivaa tähän osastoon, mutta olen perustamassa yrityksen (itsekin äiti), olisin kysellyt sinulta, että meneekö kaikki aika yrityksen hoitamiseen vai jääkö vapaa-aikaa myös muuhun??? Koetko yrittämisen raskaaksi???

-Janina-

satu kirjoitti...

Moikka Janina, hullun hommaa tää on ;) Ei vaan, laita vaikka meilaillen, niin voin "hehkuttaa" sulle lisää ;)

Satu kirjoitti...

Moi kaima! Harmi ettei puotia voi laittaa aina lounaan ajaksi kiinni ja lähteä Vatruskaan lounaalle, nimittäin aika hiljaista on ollut sielläkin! Kyllähän työkaverit on tärkeä juttu, vaikka itse tykkään touhuta yksikseenkin, mutta välillä kaipaa juttuseuraa, vaikka onhan siellä köökissä Matti tietysti kaverina :-) Suklaapuodin Ulla on kyllä varmasti kivaa seuraa, varmasti mukavampaa kun nyt yksin siellä olla!

Pitääkin tulla käymään Villa Harmoniessa joku päivä, ehkä jo tänään!

t: harjoittelija-Satu Vatruskasta