Syys saapui...

Heipsulis täältä hulinan ja kaaoksen keskeltä...Täällä pyörin ja kompastelen pahvilaatikoiden seassa. Paljon uutta syksyä on tupsahtanut puodin ovesta sisään ja kaikki tietysti samaan aikaan...:) Palvelen asiakkaita, käärin paketteja, pakkaan lähteviä laatikoita ja yritän purkaa saapuneita... Jokapaikanhöylällä olisi paikka auki!:) Villa H-puodin yksivuotis synttäritkin lähestyvät kovalla kyydillä ja niillekkin täytyisi suunnitella kaikenlaista kivaa...Ei paineita, ei niin yhtään...Tuntuu vähän siltä, että hommaa olisi taas niin paljon, että pää on ihan tyhjä pallo ja minä pyörin ympyrää saamatta kiinni mistään...huoh, hengitys syvään, kupponen kahvia, pala mummon viinimarjapiirakkaa ja johan taas ajatus kulkee...:)

Syksy saapuu pikkuhiljaa myös puodin suureen vaatekaappiin...Vielä laatikoissa, silittämättöminä ja hinnoittelemattomina lepäävät nämä ihanuudet, mutta ensi viikolla lupaan, että ovat jo hiplattavana ihan livenä kaapissamme. Monelle puotiin tupsahtaneelle onkin ollut suuri yllätys, kun meiltä on saanut vaatteitakin...Joskus onkin käynyt niin, että sisustusihanuuksia hakemaan tullut asiakas on astunut puodin ovesta ulos naureskellen ilman yhtäkään sisustustuotetta, vaatepussukka sensijaan iloisesti heilahdellen..."En minä kyllä vaatteita tullut ostamaan, mutta..." :)

Tämä oli myös se suuri juttu, jonka kanssa tässä muutama hetki sitten painiskelin...Eli ei siis tätä suurempi juttu :) Oli vaan niin kovin vaikeaa päättää,että liikeneekö aikaa ja energiaa vielä näillekkin ihanuuksille. Asiakkaat saivat kuitenkin vielä jatkamaan...Ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen tekemääni päätökseen..Niin kauniita tunikoita, neuleita, syystakkeja, kenkiä, huiveja ja mitä kaikkea olen tuolta laatikoista jo pöyhinyt esiin. Ihania juttuja ja ihan pakko heti itsensäkkin oli näihin sulloa...:)

Näitä vaatteitahan myydään täällä Suomessa melkeinpä pääasiassa asiakkaiden kodeissa, työpaikoilla ja illanistujaisissa eli vähän niinkuin kutsu-periaatteella, mutta muutamia myyjien kotien yhteydessä olevia pikkuputiikkejakin siis löytyy, kuten täältä meiltä. Minun puotipuksun tienihän alkoi näistä ja laajeni sitten pikkuhiljaa myös tanskalaiseen sisustukseen ja nyt taitaa olla käymässä niin, että sisustus on vienyt voiton ja aikaa kotiesittelyihin minulle ei juurikaan enää jää...Toki niitä vielä jossain määrin teen, mutta pääasiassa myynti tapahtuu puodissa ja siellä järjestänkin shoppailuiltoja pikku porukoille pienen purtavan kera aina tilauksien mukaan. Asiakkaat ovat tykänneet tulla parhaiden kavereidensa kera viettämään iltaa, sovittelemaan vaatteita ilman tuskaa, hikeä ja kiirettä, sekä samalla päivittämään kodin sisustuksenkin, joulun alla jouluiset paketit...ym.kivaa :) Aivan ihania juttuja siis tulossa...Harmi vaan, kun näitä ei saa myydä netissä. :( Tähän kokosin muutamia herkkuja syksyn mallistosta. Se huono puoli tässä on, että pakkohan nuo on aina itsekkin saada...:) Nuo kumpparit ovat ainakin ihan must-juttu ja ihanan ruskean neuletunikan tuosta alapuolelta otin heti työvaatteekseni. Tänään siihen on tosin yhdistelty valkoista pellavaa ja valkoista yläosaa...:) Tällainen minä siis olen...Turhamainen, vaatteisiin hurahtanut wannabee danish....vai mikä se ny oli? ;)))

Jos kiinnostuit, haluat tietää lisää ja nähdä koko garderobin, niin laitappa viestiä tulemaan...:) Vaatteita ja katalogeja postittelen ympäri Suomenmaata ihan päivittäin... Nyt pakko hilppaista silityspuuhiin...jippiiii! ;)

Halituksin, satu

Kuvat lainattu Friendtexin uusimmasta Autumn/Winter katalogista 2008

Home sweet home...

Kotona taas...back to basics... :)Viikonloppu hurahti vauhdikkaasti "ohi"...Huomenna vastassa taas jo arki kaurapuuroineen...;) Paljon ihanaa tuli nähtyä ja koettua! Helsinkiin sain houkuteltua mukaan sitten siipankin ja olihan nuo kaksi kokonaista yötä poissa kotoympyröistä varsinaista luksusta. Sillä aikaa S-mummu hämmensi soppaa täällä kotinurkissa...eli päästiin "karkaamaan" ihan kaksin!Tallusteltiin ja tanssahdeltiin Taiteiden Yö...Moikattiin veljen perhettä, velikin innostui mukaan yöhön...:)Lauantai-aamuna hiivittiin hitaasti aamupalan kautta Formaan ja olihan päivä taas antoisa.... Ihania uusia juttuja ja ihan parhaimpia vanhojakin tuttavuuksia tuli haalittua, niin tappavaan tahtiin, että miehen oli pakko välillä hengittää syvään ja istahtaa keihään finaaliin..(...ja edellisellä illallahan ei ollut mitään vaikutusta...janotti vaan...;)). Kiva ja raskas työntäytteinen päivä, illalla ei muuta, kun massut täyteen ja unta silmään...Sunnuntai-aamuna vielä piipahdus tukussa ja niin oli villa H:n syksy, talvi ja joulukattaus valmis! Nyt vaan odotellaan...

Kotosalla kaikki hyvin, mummu lähti jo junalla kohti Jyväskylää ja huilaa varmasti ainakin muutaman päivän...Niin osaavat nämä kolme imeä "vierailevasta tähdestä" kaikki mehut, että lepo on enemmän kuin sallittua tämän sirkuksen jälkeen. Oli kerätty viinimarjat, leivottu piirakkaa, silitetty, leikitty, kokattu, kuunneltu kiukutteluja ja mitä vielä kaikkea...Kiitos taas mummu-S, pus ja hal!

Valokuvaamisen unohdin touhottaessani tyystin, joten nuo ylläolevat oli pakko kipaista lainaamaan...Ovat niitä muutamia "tulevista ihanuuksista"...Niin ja muuten, se suuresti odotettu paketti Tanskanmaaltakin löysi perille...:) Jippii!!! Nyt vielä koulukirjoja kelmuttamaan...plääh!

Ihanaista viikonalkua,

- satu

Oi, mikä ihana ilta...

Tänään saatiin taas vettä ja oikein kunnolla, saavista kaatamalla...Ukkonenkin kävi kylässä tuoden meille ihanan kuuman kostean tropiikin. Hikisissä tunnelmissa, sadetta pidellessä napsaisin muutamia tunnelmakuvia puodin tämän päivän "kattauksestamme"...Olkaattes hyvät!

Ja, ai niin, ehdinpäs...pikkuveikalleni lähettelen vielä suuren suuren nimpparihalauksen...Kippis ja skål!

Alla muutama räpsäys vielä ihanasta aurinkoisesta illasta, joka tuon kaamean "esterin esityksen" jälkeen meille saatiin...Sadonkorjuujuhlia odotellessa ompot ja luumut saavat kypsyä vielä hetken pari, mutta marjapensaisiin ( ihan niihin KAIKKIIN kolmeen...;)) on ihan pakko sukeltaa heti huomenissa, antoi esteri parastaan tai ei...

Hengissä...

Huoh, eilisestä selvittiin kunnialla...Pakettia en saanut, sniif...taitaa tuolla Tanskanmaalla tuo "few days" olla muutaman hetken enemmän kuin meillä...Nooh, ei tullut tänäänkään...plääh! Huomenna taas uusi päivä...

Hammaslääkäristä tultiin tosiaankin kahdeksan hammasta köyhempänä...huh huh! Ensin toiselta kolme ja sitten toiselta raukalta viisi!!! Pitkän "uran" olen tuolla saralla nähnyt, mutta vastaavaa "tehtailua" en ikinä...No,onneksi pojat olivat uskomattoman reippaita! Leijonan karjuntaa oli kyllä ilmassa, mutta so what, sai ollakkin, sopi mainiosti tuohon "tehdasmiljööseen"...;) Miten sitä aina seisookin niin tuppisuuna ja ja tumput suorina, kun olisi voinut ison suunsa aukaistakkin ja kyseenalaistaa...Helppoahan se on nyt tässä vaiheessa naputtaa...nalk, nalk.

Nyt haaveilen täällä kynttilän valossa jo tulevasta viikonlopusta, joka vie tämän puotipuksun kauas pois ihan tuonne pääkaupunkiimme asti..Perjantaista sunnuntaihin saan viettää laatuaikaa ihan vaan issekseni koluten messuja, haistellen jo joulua, shoppaillen, nukkuen, nukkuen, nukkuen, taiteiden yössä vaellellen, rakkaita ystäviäni treffaillen ja ihanasta Helsingistä nauttien...Osaankohan..?

Hyvejä uneja ja huomiseen...

Tuo suloinen syyskuva on lainattu Bloomingvilleltä...Uutuudet puodissa viikolla 36.

Jännää...

Juhlista on nyt selvitty ja on aika ottaa taas arkea vastaan oikein ja kunnolla...Jännäksi päivän tekee pari ihan pikkuista juttua...Minä odottelen innolla uusien ihanien "asioiden" (kuvassa) saapumista puotiin ja samalla jännitän iltapäivää ja poikien hammaslääkärireissua. Kuullostaa varmaan tosi tosi jännittävältä, hih! Mutta, kun tuo tieto lisää yleensä tuskaa...pojilla siis poistellaan tänään muutamia ylimääräisiä hampaita (yhteensä kait kahdeksan...siis kahdeksan KÄÄK!) oikomissyistä ja voin vain kuvitella sen menon ja meinigin, mitä tuo hikinen tunti tuo tullessaan...:) Esikoinen on varsinainen viilipytty,ei paljoa tuollaiset puristele, mutta ihan toinen juttu onkin sitten tämä meidän keskimmäinen mister leijona, joka takuuvarmasti nostattaa vastaanoton katon ilmaan vähemmän vienoilla karjaisuillaan...:) Kuinka veljekset voivatkin olla niiiin erilaisia? :) Hyvä tosin niin... Ja ei, minulla ei ole itselläni pienintäkään hammaslääkärikammoa, mutta poikkeaminen omaan entiseen työympäristöön ja omat odotukset siitä miten kaikki MINUN kaikkitietäväisen mielestä pitäisi sujua,- tämän jännäämisen aiheuttaa...Tekisi mieli vetää hanskat käteen, maski kasvoille ja sanoa, "että antakaapas, kun minä..." Ja ei, en todellakaan ikävöi "vanhaa" ja ihanaa työtäni niin pätkääkään, mutta omat lapset hoitelisin paljon mieluimmin itse, kun katselisin vierestä...;) Minä itte taas...Kerron saldon huomenna, montako lähti, jäikö lääkärille sormet...jne..

Jos nuo ylläolevat ihanuudet tänään saapuilevat,niin hetimiten ne myös "tulevista ihanuuksista" kaupan hyllyille asettelen, joten kurkisteleminen kannattaa aina...:) Sii juu!

Synttärikattaus, part two...

Kiva päivä takana. Juhlat onnistuivat. Tunnelma oli leppoisa ja mukava. Ihanat ystävät, sukulaiset ja kummit koolla. Yhdeksän aikuista ja kymmenen lasta. Naurettiin. Laulettiin. Nautittiin.

Rapisteltiin kääreitä ja hihkuttiin. Kakku maistui. Väsy tuli.

Kyllä kahdeksan vuotiaana on hyvä olla!

Sateinen siivouspäivä...

Tämä sateinen ja harmaa päivä oli mitä parahin päivä siivoukseen uhraamiseen...Päivä oli kiireinen myös puodissa, miesväki pakeni jäähalliin ja me Peen kanssa "leikittiin" kaupantätejä. Pee otti homman hyvin haltuunsa ja vei lapsiasiakkaita tutustumiskäynnille leikkimökkiinsä ja (apua!) välillä jopa omaan huoneeseensa, kun ulko-ovi oli auki jäänyt...:) Päivän oltua paketissa puodissa siirryttiin yhteistuumin siivoushommiin...Minä aloitin ikkunoista ja Pee pakeni omaan huoneeseensa " järkkäilemään.."

Ai, että kun tuntuikin hyvältä, vihdoin ja viimein sai itseään kunnolla niskasta kiinni...Ja puunattiinhan me, mummi ja minä ihan kaksistaan, kun pikkuapulainenkin eksyi leikinmaailmaan :) . Voin muuten ihan käsi syrämmellä suositella...oli nimittäin miellyttävin ikkunanpesuhetki, jota minä muistan...Lorautin sankoon mansikkaista astianpesuainetta ja suit sait sukkelaan kiilsivät jo akkunat kauniisti. Manssuaine pesi loistavan puhtaaksi ja kukapa ei siinä suloisessa tuoksussa ikkunoitaan rallatellen pyyhkisi...:)

Muutenkin siivoaminen noilla "omilla"ekologisilla puunausaineilla on kätevää ja kivaa...Jokaiselle pinnalle löytyy omat ihanat putelinsa ja suihkepullot, niiiiiin helppoja. Oma suosikkini on tuo mummi-perheen Siivoussuihke, joka tuoksuu ihanalla eukalyptukselle ja tuo huumaavan puhtaan raikkaan tuoksun puhtaiden pintojen lisäksi...Suihkauttelenkin sitä nykyään pinnalle kuin pinnalle...Kätevää, ah niin kätevää!

Maison Belleillä sitten jatkoin siitä, mihin Mummeloilla jäin...Niin kauniita puteleita nuokin ekologiset ihanuudet! On se vaan ihanaa, kun joku on keksinyt tehdä puunaamisestakin kauniin asian...;)

Tuo alla oleva House Doctorin emalilaatikko on aivan ehdoton, siihen mahtuu mukavasti koko puteliarmeijani ja välillä sangon puutteessa sitä jopa vesiastiana käytän...

Huomenna meillä juhlitaan...Talo on jo hiljentynyt, piltit tuhisevat pedeissään, minä nautin hiljaisuudesta, puhtaasta tuoksusta, järjestyksestä ja kynttilöiden antamasta tunnelmasta...Voi, että tykkään näistä tummentuvista illoista ja syksy fiiliksestä...Ihanaa, pian on jo joulu! ;) Taidan nautiskella lasillisen punaviiniä ja leijua huomiseen...Haleja, s

Kaikki ylläolevien kuvien ihanuudet saatavissa villa H:sta :)...

Synttärikattaus,part one...

Tänään juhlittiin hikihatussa ja hippulat vinkuen keskimmäisen kasivee synttäreitä kera parhaimpien kamujen...Tämä ensimmäinen kattaus järjestettiin sankarin toivomuksesta HopLopissa. Eipä ollut äidilläkään tällä kertaa mitään sitä vastaan, että joku muu hoisi kattauksen, tarjoilut, siivoilut sekä hauskutuksen, -aivan kaiken...:) Rakastan yli kaiken juhlien värkkäämistä ja suunnittelua, mutta tällä kertaa oli aika ryömiä sen matalimman aidan alta...Eikä se ollut huono valinta ollenkaan...Tosi kivat juhlat olivat järkänneetkin!

Synttäreiden varaaminen hoitui kätevästi netin kautta ja kaiken sai valita, niin juhlahuoneesta tarjoiluihin omien mieltymyksiensä mukaan...Jii valitsi Jellonahuoneen kera safarikattauksen, tarjoiluna normi lastenkutsuherkkuja...jätskipallokaakkua, namusia, sipsejä, poppareita, limsaa, mehua...:) Ja maistuihan ne! Laulettiin, puhallettiin kynttilät, herkuteltiin, mutta eniten kuitenkin peuhattiin...Pojilla sata lasissa alusta loppuun...Päät märkinä tankattiin välillä ja taaaaas mentiin...

Neiti kesäheinä oli niiiiin odottanut pääsevänsä "hoplokkiin"...vihdoinkin viimeinen yö oli nukuttu ja oli SE päivä...;) Nyt nautitaan...

Kaksi leijonaa samassa kuvassa...:) Paketeista paljastui mitä mieluisimpia yllätyksiä...
Ja taas mentiin...Vanhemmat istuivat onnellisesti pullakahveella, kun juhlaväki viiletti pallomerestä pomppulinnaan ja pomppulinnasta koriskentälle...:) Välillä tankattiin ja taas sata lasissa tykittämään palloilla, kiipeilemään ja temmeltämään...Voi, kun saisi edes pienen palasen tuosta virran määrästä!


Hauska ja onnistunut ilta onnellisesti takana...Huomenna alkaa kodin raivaus/siivous sunnuntaisia sukusynttäreitä varten. Niin kiirusta on viime aikoina ollut, että ilman tuota ei tänne voi päästää ketään, ei niin ketään...Ja juu edelleen ne ikkunatkin odottavat pesijäänsä samoin kuin nojatuolitkin töröttävät "valkoisissa" päällisissään ilman sitä pesukoneessa käyntiä...:) Joopa joo, huomenna, huomenna ja aina vaan huomenna...Ehtiihän tässä...;)

The Party animal vuosimallia 2004 :) Ja meillä kaikilla oli niiiiin muuuuukaaavaaa, oi jospa.....

Heipsulis hei, teille - ihanaa, leppoisaa viikonloppua, minulle ruista ranteeseen ja puhtia huomiseen...;) Kiitokset ihanista kommenteistanne! Ne kannattelevat pitkälle...

p.s. helppoja, nopeita ja suussa sulavia herkkuohjeita otetaan ilolla vastaan...Leipoakkin pitäisi...;)

Pohdintaa ja pölinää...

Tunnustetaan...Olen jahkailija parhaasta päästä! Nyt päällimmäisenä jahkailu ja pähkäily pinossani oli yksi sellainen työjuttu, jota olen oikeastaan pähkäillyt koko tämän kuuman ja aurinkoisen ;) kesän...Jatkanko sillä saralla vaiko en, ja jos, niin millä tavoin...? Onko minulla vielä aikaa siihen ja repeänkö yksinäni tähän kaikken hauskuuteen...?

Nooh, nyt eilen sain vihdoin ja viimein sen jahkailun pisteeseen ja päätökseen. Tähän ihanaan ja aurinkoiseen aamuun heräilin jo huomattavasti reippaammalla mielellä, - huojentuneena...Huh, sainpas kakistettua päätökseni ulos, niin itsestäni kuin sanottua sen asianomaisillekkin. Päätin jatkaa vielä...

Tiedän, että päätös oli minulle juuri se ainut ja oikea, mutta siltikin mieltä painaa...Sitä painaa, koska tiedän, että päätökseni ei ollut se mieluisin ihan kaikille. Onko minun ihan pakko aina ajatella ensin muita...? Ei, ei ole, sen olen kantapään kautta oppinut tällä vuoden pituisella yrittämisen tielläni (ja nyt en puhu perheestä ja ystävistä)...Olkoon se joko hyveeni tai paheeni, mutta haluaisin palavasti tulla juttuun ja touhuun aina, ja kaikkien kanssa, mutta kantapää on opettanut vuoden aikana minulle sen, että tällä saralla jokainen tai ainakin jokatoinen ajattelee kuitenkin loppuviimeksi aina vain ja omaa napaansa, ja kun selkänsä kääntää niin.... Niin tyhmää ja kovaa, kun se onkin...

Tunteella touhuavalle haaveilijalle ja avoimelle "loppasuulle" tämä onkin ollut kova ja opettavainen kouluvuosi :). Siniset silmät ovat avautuneet ja pikkuhiljaa olen oppinut pitämään kiinni omista ajatuksistani, luottamaan niihin... On pakko, kukaan ei tule niitä puolestani hehkuttamaan ja päätäni silittelemään...Paitsi ehkä tuo mieheni, joka aina väsymättä hokee minulle - älä ole turhan vaatimaton, mainosta, kehu, suitsuta...Mutta mitä teen minä...en mitään, olen luonteeltani edelleen silti se kiltti ja vaatimaton jalat maassa taapertaja, joka ei itseään kehu, ei sitten kirveelläkään...:) Eikä ole aihettakaan, jos joku asia on loistavasti, niin aina joku toinen juttu on loppujenlopuksi retuperällä...Asiakkaiden ihanaakin ihanin palaute on minulle se tärkein ja kannattelevin juttu! Ja jos joskus, jossain vaiheessa yritänkin hivuttaa varpaitani maanpinnalta taivaisiin, leijumaan, niin lupaatteko riuhtaista nopeasti maahan ja palauttaa...:) Puoleni yritän kuitenkin pitää, ihan minä itte, mur! Nyt tämä pehmo-mamis yrittää muuttua ihan pikkuisen kovemmaksi, mutta vain päältä, - ei ikuna päivänä sisältä..;) Pian näette, mitä kivaa päätin jatkaa...;)

Ja hei, mun on pakko perua ihan pikkuisen sanojani...Meillä nimittäin paistaa ja on lämminkin, - ei kai tämä sitten vielä syksyä olekkaan...:)Nyt pakko rientää availemaan puotia...

Palailen...kaunista päivää ihanat! :)

Kuva jälleen Jeanne D`Arc Livingiä ja kortti saatavilla puodista...:)

Elokuun yhdestoista...

Meillä on nyt syksy! Enää ei haikailla kolean kesän perään, vaan asennoidutaan kunnolla ja kumppareilla syksyyn, sateisiin, väreihin ja tunnelmallisiin iltoihin...Syksy alkaa virallisesti siitä, kun lapset palaavat pulpetteihinsa ja se meillä tapahtui tunti sitten, joten tunnin olen jo ehtinyt haistella syksyä ja sadetta....

Poikia kouluun kuskaillessani en voinut olla välttymättä herkistymiseltä ( minä itkupilli...!) niin haikein mielin palasin vuoden takaisiin tunnelmiin, koulun aloituksen jännitykseen, vatsan nipistelyihin, salamavalojen räiskeeseen, repun hankkimiseen...Tippa silmässä ajelin hiljaa autollani ohi tomerien ekaluokkalaisten ja haikeiden vanhempien. Kaikki se vielä niin tuoreessa muistissa...Meidän toka-ja nelkkuluokkalaiset, kun päättäväisesti pyysivät äitiä pysymään autossa...turha yrittää tulla saattelemaan ;) Nooh, lohduttauduin sillä, että muutaman vuoden kuluttua saan taas seisoa pihassa ja saattaa...silloin kun kouluun taapertaa pikku kuopuksemme.

Tänään aloittaa koulutaipaleensa myös ihana kummityttömme-Sonja, jolle lähettelenkin monta monta enkeliä sekä repullisen reipasta mieltä matkan varrelle..Samoja enkeleitä lähettelen liihoittelemaan myös touhutyttö Sofialle ja niin monelle monelle muulle....

Vietän täällä vapaapäivääni ihmeellisen hiljaisessa talossa, sateeen ropinaa kuunnellen ja kynttilää poltellen...Viikonloppuna vietetään meillä synttärijuhlia, - ikkunat pitäisi puunata, valkoiset nojatuolin päälliset sujauttaa koneeseen, tehdä sitä sun tätä...paineitako? Ei niin ollenkaan...ikimuistoisen juhlanhan muodostaa se tunnelma ja läheiset, ei komea kattaus ja silitetyt lautasliinat ( ja uskokoon ken haluaa...,))...

Nyt on jatkettava touhuja...Syksyistä viikonalkua!

Tuon alla olevan runon haluan omistaa niin pikkukoululaisille kuin ihanalle Nina-ystävälleni, jonka kanssa minä kaikki kouluvuoteni läpi rynnistin...:) Moi, moi, moi, mooooi!

*********************************************************

Muistatko

Muistatko, kun uskalsimme lähteä matkalle? Tunteneet emme tietä, polkuja perille.

Muistatko, kun innostuimme tutkimaan ihmeitä, jäniksen jälkiä, jäätä, perhosen siipiä?

Muistatko, kun rohkenimme itsemme unohtaa, annoimme sateiden tulla, tuulien puhaltaa?

Muistatko? Lähdetään vielä. Kuuletko kutsun sen? Vielä on tallella jossain salaisuus lapsuuden.

Anna-Mari Kaskinen

*********************************************************

p.s.....että olenko pikkuisen herkkis tänään...;)

Kuva Jeanne D`Arc Living. Kortteja villa HARMONIE:sta.

Happy Birthday...

Tänään meillä juhlittiin ihan pikkuisen jo tätä "pientäisoa" miestä, joka tänä iltana,yömyöhäisellä täyttää jo kahdeksan vuotta...Varsinaiset juhlavastaanotot niin sukulaisille kuin kamuillekkin järjestetään vasta viikon päästä, mutta tänään on syöty herran herkkuruokia, skoolattu limpparilla, rapisteltu lahjakääreitä ja iloittu uusista jääkiekkohanskoista..:) Hui, miten aika onkin juossut ja vuodet vierineet...Juurihan tämä herra aurinkoinen parkaisi ensimmäisen parkaisunsa, teki pienestä kaksi vuotiaasta isoakin isomman isoveljen ja hurmasi jokaisen hymykuopillaan...:) Huomenna aloitellaan jo toista kouluvuotta ja jääkiekkokausikin starttaa jo tiistaina, ISO mies jo, ei enää mikään äidin pikkupoika...sniif...

ONNEA ja suuren suuri halaus Justukselle!

Häähumua....

Kiire, kiire, kiire...Puoti auki, tänään ihanien ystävien häät, hirmuinen kiirus...Lahja vääntämättä, vaatteet silittämättä, mummu ja pappa ajoivat juuri pihaan, lapset ylikierroksilla, sapuskat uunissa, vettä tihuttaa...plääh...Kyllä tämä tästä, huoh...Aina pakko jättää kaikki viime tippaan...:)

Syksyä ilmassa...pelargonit kukkivat silti vielä kauniisti. Tuleekohan kesä vielä, vai oliko se jo tässä, tai siis missä ja mikä kesä...Maanantaina alkaa jo isommilla koulu ja arki pukkaa päälle jo ihan oikeasti ja kunnolla. Pienin piipahti jo perjantaina päiväkodissa moikkaamassa uusia ja vanhoja kavereita ja oli niiiin onnellinen :) Pitäisiköhän huolestua vai olla onnellinen, että lapsi on sopeutuvainen ja reipas touhutyttö...? Taidan valita kuitenkin sen onnen...:)

Näihin häihin hilppaistaakin ihan vaan kahdestaan miehen kanssa ja se se on harvinaista herkkua se. Lapsoset jäävät mummun ja papan hellään huomaan. Huomenna huilataan ja juhlistetaan samalla keskimmäisen sankarin syntymäpäivää...

Tuollainen sydänkulhosetti odottelee kääröjään tuossa vielä puodin pöydällä...Kulhoon sujautin muutaman valkean kynttilän ja puntillisen sydämellisiä tulitikkurasioita...Pääsee tuore hääpari nautiskelemaan tunnelmallisista syysilloista herkkukulhojen ääreen ;)))

Apua nyt on pakko jatkaa hommia, paniikki iskee ja hikeä pukkaa. Tuossa alla vielä tunnelmia työmatkani ( 50m..:)) varrelta...Pian saadaan luumuja...

Tunnelmallista viikonloppua !

Joulu jo mielessä...

Tänään oli niin tuulinen ja myrskyinen päivä, että minulle ainakin pukkasi päälle jo kunnon syysfiilis, vaikka aurinkoista olikin...Työntouhun lomassa oli aika kaivaa esille jo mitä suloisimmat joulukatalogit ja tulihan siinä sitten tilaus jos toinenkin laitettua eteenpäin, merten taakse, kauas pois....:)

Kuullostaa varmaan täysin pähkähullulta touhulta...Mutta eihän tässä enää vierähdä kuin muutama hassunhauska kuukausi, kun kaiken on täällä meillä oltava valmista ja joulupuoti saa avata narisevat ovensa. Voi, ette uskokkaan kuinka ilolla jo odotan sitä ihanaa tunnelmaa ja kääreiden rapinaa...Ihania jouluntuoksuja ja kynttilänvaloa...

Jul-kirja tanskanmaalta onneksi saapuu jo syyskuun puolivälin tienoilla helpottamaan tätä lapsenmielistä odotusta...Tuota ihanuutta on silloin saatavilla niin nettipuodista kuin pikkuvillasta Kangasaltakin :)

Pieni pala tulevaa jouluamme:

Ennen näitä ihanuuksia on silti vielä aika nauttia loppukesän tummista illoista, sytytellä kynttilöitä, käpertyä sohvannurkkaan, viettää railakkaita rapujuhlia, tanssia, laulaa ja odotella joulua...:)

Kuvat villa HARMONIE:n tulevasta joulusta...

Ihan pihalla...

Tänään oli "vapaapäivä"...Mikä käytännössä tarkoittaa pakettien pakkaamista ja postiin kuskaamista;)

En tohtinut viedä vielä kuopustakaan päiväkotiin ja näin sain oikein etevää ja innokasta teippausapua...Pidetään vaan peukkuja, että pikkuapulainen ei laittanut kovinkaan montaa pikkuylläriä laatikoihin mukaan...;) Ehdittiin me sentään vähän muutakin...Oltiin retkellä omassa pihapiirissä, josta näitä kuvia sitten muutama räpsäistiin...:)

Tuo "nuotiolautanen" on kyllä huomattavasti suloisempi tulen roihutessa ja vaahtokarkit kepin päässä...:)

Päätettiin, että vielä on kesää jäljellä ja hörpittiin päiväkahveet omppopuiden katveessa, vaikka pikkuisen viileää olikin...Jätskikin maistuu vielä..:) Mukavaa viikonalkua!