Tunnustetaan...Olen jahkailija parhaasta päästä! Nyt päällimmäisenä jahkailu ja pähkäily pinossani oli yksi sellainen työjuttu, jota olen oikeastaan pähkäillyt koko tämän kuuman ja aurinkoisen ;) kesän...Jatkanko sillä saralla vaiko en, ja jos, niin millä tavoin...? Onko minulla vielä aikaa siihen ja repeänkö yksinäni tähän kaikken hauskuuteen...?Nooh, nyt eilen sain vihdoin ja viimein sen jahkailun pisteeseen ja päätökseen. Tähän ihanaan ja aurinkoiseen aamuun heräilin jo huomattavasti reippaammalla mielellä, - huojentuneena...Huh, sainpas kakistettua päätökseni ulos, niin itsestäni kuin sanottua sen asianomaisillekkin. Päätin jatkaa vielä...
Tiedän, että päätös oli minulle juuri se ainut ja oikea, mutta siltikin mieltä painaa...Sitä painaa, koska tiedän, että päätökseni ei ollut se mieluisin ihan kaikille. Onko minun ihan pakko aina ajatella ensin muita...? Ei, ei ole, sen olen kantapään kautta oppinut tällä vuoden pituisella yrittämisen tielläni (ja nyt en puhu perheestä ja ystävistä)...Olkoon se joko hyveeni tai paheeni, mutta haluaisin palavasti tulla juttuun ja touhuun aina, ja kaikkien kanssa, mutta kantapää on opettanut vuoden aikana minulle sen, että tällä saralla jokainen tai ainakin jokatoinen ajattelee kuitenkin loppuviimeksi aina vain ja omaa napaansa, ja kun selkänsä kääntää niin.... Niin tyhmää ja kovaa, kun se onkin...
Tunteella touhuavalle haaveilijalle ja avoimelle "loppasuulle" tämä onkin ollut kova ja opettavainen kouluvuosi :). Siniset silmät ovat avautuneet ja pikkuhiljaa olen oppinut pitämään kiinni omista ajatuksistani, luottamaan niihin... On pakko, kukaan ei tule niitä puolestani hehkuttamaan ja päätäni silittelemään...Paitsi ehkä tuo mieheni, joka aina väsymättä hokee minulle - älä ole turhan vaatimaton, mainosta, kehu, suitsuta...Mutta mitä teen minä...en mitään, olen luonteeltani edelleen silti se kiltti ja vaatimaton jalat maassa taapertaja, joka ei itseään kehu, ei sitten kirveelläkään...:) Eikä ole aihettakaan, jos joku asia on loistavasti, niin aina joku toinen juttu on loppujenlopuksi retuperällä...Asiakkaiden ihanaakin ihanin palaute on minulle se tärkein ja kannattelevin juttu! Ja jos joskus, jossain vaiheessa yritänkin hivuttaa varpaitani maanpinnalta taivaisiin, leijumaan, niin lupaatteko riuhtaista nopeasti maahan ja palauttaa...:) Puoleni yritän kuitenkin pitää, ihan minä itte, mur! Nyt tämä pehmo-mamis yrittää muuttua ihan pikkuisen kovemmaksi, mutta vain päältä, - ei ikuna päivänä sisältä..;) Pian näette, mitä kivaa päätin jatkaa...;)
Ja hei, mun on pakko perua ihan pikkuisen sanojani...Meillä nimittäin paistaa ja on lämminkin, - ei kai tämä sitten vielä syksyä olekkaan...:)Nyt pakko rientää availemaan puotia...
Palailen...kaunista päivää ihanat! :)
Kuva jälleen Jeanne D`Arc Livingiä ja kortti saatavilla puodista...:)
9 kommenttia:
Ystävä hyvä,
Luin kahteen.. kolmeen kertaan ja siinä oli niin paljon minua joka kosketti,melkein kaikki kuin itse olisin tuon sanonnut...tein itse nimittäin tärkeän päätöksen viikko sitten, huh ja nyt tuntuu huojentuvalta...en oikein vieläkään jaksa ymmärtää..
Kaikkea hyvää Sinulle ja kiitos.
Itsekin luin kirjoituksesi läpi useaan kertaan. Tekstistä kyllä aistii,että kovan "painin" olet asian suhteen käynyt. Mutta kovassa paineessa syntyvät kirkkaimmat timantit, näin sanoo vanhakansa. Ihanaa syyskesää toivottelee toinen puotipuksu Katja
sirkka ja katja: Voi,kiitos kaunis kauniista sanoistanne! Miten tuo päättäminen voikin olla AINA niin vaikeaa...Tuo minunkaan päätökseni ei niitä tämän elämän tärkeimpiä ja suurimpia ollut, mutta pähkäilyä vaativa jokatapauksessa...Sitten toinen juttu onkin sitten tämä päätöksen jälkeinen pähkäily...:) Voi, kun olis ne putkiaivot...;)
Hyvä että sait asian päätettyä.Kyllä se varmasti on aika rankkaa tuo yrittäjyys, kaikkia on kuitenkin ihan mahdotonta miellyttää. Eikä tarvitsekaan. Muista ainakin joskus sanoa liian vaativille asiakkaillekin (tässä nyt tarkoitan mahdollisesti itseäni) napakka EI jos vaatimukset nousevat yli kipurajan. Pää pystyyn ja tuulta päin. Ja kiltti on ihan kiva asia...
olivieno...Kiltteys on kivaa juu...ja asiakashan on AINA oikeassa :) Minua on kyllä hellitty oikeinkin mukavilla ja ihanilla sellaisilla, sinut mukaan lukien...Ja kivaa tämä puotipuksuna touhuilu on muutenkin ollut, nauttinut olen kyllä täysin,ja joka hetkestä! Apua, tulikohan tuosta mun jutusta nyt ihan nynny kuva...;)))Hih, ei muuta, kun tulta päin ja viikonloppuja...
Kummasti se vaan helpottaa, kun saa asioita päätettyä, isoja tai pieniä..
Minäkin olen joskus sinisilmäinen ja aina en muista ettei ihmiset tarkoitakkaan hyvää.. no elämä opettaa ja osaan kyllä nykyään pitää puoleni..
sarppa...Niin se on kyllä kumma juttu, helpottaa taas hetkeksi ja elämä jatkuu...
Tuo omien puolien pitäminen mua jo hymyilyttää...sain tässä taannoin jo jopa pikkupiikikästä kommenttia eräältä miespuoliselta yrittäjäkolleegalta, kun niin mielipiteitäni tiukkaan puolustin...:)Paha eukko siis jo...;)
tuhannet kiitokset satu sinulle paketistasi!
(läpi sateen pyöräilin hakemaan sitä.)
ja ennen kaikkea siitä ketjusta... se mukava yllätys oli!
taisit saada minusta vakkari asiakkaan !!!
kyllä maailmassa on vielä ystävyyttä ja mukavia "puotipuksuja"
kuvia niistä ostoista sitten jatkossa kun ne paikoilleen saan?
mukavaa viikonloppua , toivottavasti aurinko paistaa lämmittää meitä?
halit täältä sinulle lähettää päivi
päivi...kaunehin kiitos sanoistasi...haleja siullekkin, sekä ihanaista viikonloppua! Täällä harmaata, plääh...Ilolla odottelen taas kauniita kuviasi..:)
Lähetä kommentti