maanantaina, elokuuta 18, 2008

Jännää...

Juhlista on nyt selvitty ja on aika ottaa taas arkea vastaan oikein ja kunnolla...Jännäksi päivän tekee pari ihan pikkuista juttua...Minä odottelen innolla uusien ihanien "asioiden" (kuvassa) saapumista puotiin ja samalla jännitän iltapäivää ja poikien hammaslääkärireissua. Kuullostaa varmaan tosi tosi jännittävältä, hih! Mutta, kun tuo tieto lisää yleensä tuskaa...pojilla siis poistellaan tänään muutamia ylimääräisiä hampaita (yhteensä kait kahdeksan...siis kahdeksan KÄÄK!) oikomissyistä ja voin vain kuvitella sen menon ja meinigin, mitä tuo hikinen tunti tuo tullessaan...:) Esikoinen on varsinainen viilipytty,ei paljoa tuollaiset puristele, mutta ihan toinen juttu onkin sitten tämä meidän keskimmäinen mister leijona, joka takuuvarmasti nostattaa vastaanoton katon ilmaan vähemmän vienoilla karjaisuillaan...:) Kuinka veljekset voivatkin olla niiiin erilaisia? :) Hyvä tosin niin... Ja ei, minulla ei ole itselläni pienintäkään hammaslääkärikammoa, mutta poikkeaminen omaan entiseen työympäristöön ja omat odotukset siitä miten kaikki MINUN kaikkitietäväisen mielestä pitäisi sujua,- tämän jännäämisen aiheuttaa...Tekisi mieli vetää hanskat käteen, maski kasvoille ja sanoa, "että antakaapas, kun minä..." Ja ei, en todellakaan ikävöi "vanhaa" ja ihanaa työtäni niin pätkääkään, mutta omat lapset hoitelisin paljon mieluimmin itse, kun katselisin vierestä...;) Minä itte taas...Kerron saldon huomenna, montako lähti, jäikö lääkärille sormet...jne..
Jos nuo ylläolevat ihanuudet tänään saapuilevat,niin hetimiten ne myös "tulevista ihanuuksista" kaupan hyllyille asettelen, joten kurkisteleminen kannattaa aina...:) Sii juu!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu se hammaslääkärillä kävijä, joka ottaa ekan puudutuksen heti ovesta sisään astuessaan.Tunnistat varmaan ihmistyypin. En voi olla maailman ainoa, vai olenko?

*iiik* Siis hammaslääkärikammoni on aivan kamala. Miten voi lapselta vetästä noin monta hammasta,eikö ne silloin jo nukuta? Meillä tosin taidettas nukuttaa äitikin tuossa tilanteessa *hih*. t. Katja

Satu kirjoitti...

Hih ja heipsulis Katja,
juu siinä se syy onkin, miksi minä en kammoa omaa...Puudutus, puudutus, puudutus! Ja et siis suinkaan ole se ainoa...:) Puudutushan on maailman paras keksintö! Saa hml työrauhan ja itsekkin voi ottaa huomattavasti rennommin...:)

Juu, ja kyllä tuo poistettavien määrä tätäkin äitiä kylmää...heiluvia maitohampaita onneksi! Hammaskeijulla kovasti paljon yöhommia tiedossa...:)))