Tavallinen taatelintallaaja...

Kääks!! No, nyt se on kaiken kansan luettavissa...Olen siis taviksien tavis, tunteella elävä blondi, ilman akateemista koulutusta ja laihiskin alkoi taas...Kengännumeroni on 39 ja pituutta 170 senttiä...painon näettekin kuvasta. ;) Työnnän pääni pensaaseen...

Anna no.50 11.12.2008

Voi voi mikä päivä...

Ei mikään ihan tavallinen tiistai. Eikä ollenkaan sellainen tiistai, jonka haluaisin ihan pian uusintana takaisin...

Lapset edelleen korkeassa kuumeessa. Kuopuksella ilmeisesti nyt sitten keuhkokuume. Ovat raukat kuin kekäleitä ja niin vetämättömissä, että ihan pelottaa. Äiti-minäni hoivaa ja huolehtii, samalla kun yrittäjä-minäni katsoo kelloa ja miettii, mitä kaikkea on tänäkin tiistaina vielä aivan PAKKO hoitaa ja husata, on vuoden kiireisin aika. Naputan konetta lapsi sylissä ja mietin, miksi juuri nyt? Itsesäälissäkin ryven hetken aikaa, kunnes taas reipastun...:)

Mies saapuu vihdoinkin "vahtiin" ja tietenkin juuri silloin tilttaa tietokone. Paniikki iskee, juoksen hetken ympyrää, lopulta nappaan koneen kainaloon ja kaasutan huoltoon. Ihanaa, koneessa vain joku oikosulku ja saavat sen heti kuntoon...huoh! Ehdin jo maalailla suuren suuret pirut seinille...miksi juuri nyt?

Lapsella tosiaan todetaan keuhkokuume. Huono omatunto ja huoli painavat mieltä matalaksi, kun käärin paketteja matkaan. Asiakaskin piipahtaa ja mitä vielä, nyt ei toimi maksupääte...Soittelen pankkiin, kukaan ei vastaa...Kiitos ja hei! Saan kuin saankin paketit matkaan ja palaan hoivaamaan pikkuisiani. Illan joulujuhlat jäävät nyt väliin...

Nyt talo on hiljentynyt hetkeksi...Minä hiivin vielä hetkeksi puotiin...On laitettava paja kuntoon huomista varten.Maanantai ja tiistai hujahtavat yleensä paketteja kääriessä ja puodistakin sen huomaa kyllä...Paperia,laatikoita, teippejä ym.ym. lojuu joka puolella,vauhdilla kun touhutaan.

Hymyilyttää nettipuodin infotekstikin tänään...Haaveena pullantuoksuinen äitiys ja putiikin pyöritys...:)) Heko heko :) Haaveita tosiaan!!!

Älkää toki luulko,etten työstäni tykkäisi..Ongelmanani on vaan se, että tykkään vaan niin kovasti ja kauhiasti...Kysymys kuuluukin voiko työn ja äitiyden ihan aikuisten oikeesti yhdistää? Vai onko aina pikkuisen huono omatunto jompaankumpaan suuntaan? Niin, tai miksi se on aina äiti joka sitä huonoa omaatuntoaan kantaa...Kertokaas te viisaammat.

Halituksin, s

p.s. pukilta toivoisin lisää tunteja vuorokauteen...pliis, lupaan olla kiltisti! ;)

Ja voittaja ooooon...

...cia !!! ONNEA, ONNEA! Otathan yhteyttä, niin saadaan pakettisi matkaan...Hämilläni taas lueskelin kauniita viestejänne ja iloitsin suuresta joukostanne. Kiitos kaunis! Kohti kolmeakymppiä...:) Arvonnan suoritimme perinteisellä lippulappu menetelmällä ja onnettarena toimi Peppi, joka viettää ensimmäistä kuumeetonta päivää kotosalla...Virtaa jo kuin pienessä kylässä :)

Sain tosiaan mukavan, äidillisen syntymäpäivälahjan itsekkin...Olin haaveissani suunnitellut pientä irtiottoa joululahjaostosten merkeissä Helsinkiin. Olisin saanut rauhassa hoitaa koko joulun pakettiin, kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa, tonttuilla veljen perheessä ja moikata ystäviäkin...Mutta mitä sain...:) Kaksi tulikuumaa lasta, kotipäivän pyykkäyksen, töiden ja kaaoksen keskellä:) Nooh, ehkä vielä joskus....

Viikonloppuna meillä juhlittiin. Peppiä ja Suomenmaata. Suku ja ystävät koolla. Paljon ihania valkoisia kukkasia, kynttilänvaloa, naurua, herkkuja, glögiä, pieni iloinen tyttö ja lahjakääreitä. Ihanaa ja raskasta ja silti niin ihanaa! :)

Iloista maanantaita,

- satu *tänään taas kaksviis* ;)

Palkinto...

No, niin siinä se nyt vihdoinkin on...Siis palkinto! Sain räpsäistyä eilen illalla puodissa hääriessäni kuvan parhaillaan käynnissä olevien arpajaisten suuren suuresta voitosta...:) Paketista löytyy ihanaa tummaa joulusuklaata kera polkkanamusten, palanen tuoksuvaista saippuaa ja muutama söpöinen joulukoristus Mailegilta. Sujautan kääreisiin vielä pussillisen jouluisia tuikkukynttilöitä ja paketti on valmis. Vielä ehtii hyvinkin mukaan...Maanantai-iltana julistetaan onnellinen paketin omistaja.

Joulumieltä etsiessäni leipaisin pellillisen sydämellisiä pipareita ja pujottelin juuttinaruun...Tuossa ne nyt roikkuvat puodin seinällä odotellen pääsyään paremmalle paikalleen...:)

Iloista Itsenäisyyspäivän aattoa kaikille kaikkialla! Pitäkää kivaa ja muistakaa keskiyöllä kohottaa malja rakkaalle kotomaallemme. Minä taidan kääntää siinä vaiheessa kylkeä peiton alla, sillä meillä juhlitaan huomenna kera suuren suvun ja ihanien ystävien...Peppi-tyttösen ja Suomen malja kohotetaan varmasti täälläkin jossain vaiheessa iltaa, mutta vasta huomenna. Nyt on pakko kiiruhtaa työntouhuun, sillä illalla siivotaan, leivotaan, luodaan kotiin lämmin tunnelma ja ehkä se joulumielikin pikkuhiljaa alkaa hiipiä takaisin...Kiitokset muuten vielä ihanista viesteistänne ja kannustuksestanne! Ne lämmittävät sydäntäni ja saavat suupieleni ylöspäin ihan jokaikinen ja erikseen, siis TÄNKS JUU! :)

Pirtsakkaa perjantaita, satu

Joulumieli...

Olen kadottanut joulumieleni...On tapahtunut ihan liikaa surullisia, kuluttavia, voimaa vieviä asioita ja pettymyksiä, että yltiö positiivinen luonteeni on ollut hetkittäin hukassa. Onneksi minua on siunattu maailman ihanimmilla lapsilla, ystävillä ja unelmatyöllä, sillä ne ovat ne henkireiät, joista olen kurjimpina hetkinä pala kurkussa voimaa ammentanut...Koko vuosi on ollut ehkä elämäni tapahtumarikkain ja ihanin, mutta silti samalla elämäni raskain ja kasvattavin. Toivottavasti vuosi 2009 tuo mukanaan iloa, aurinkoa ja onnellisia hetkiä, - uuden alun.

Tuollaisia jäkäläsydämiä askartelimme lasten kanssa puodin joulua sulostuttamaan. Aikas kivoja ja helppojakin näpertää...Nyt odotellaan valkoista puuterilunta ja joulumieltä. Ehkä ne sieltä käsikädessä joskus takaisinkin taapertavat..

Halituksin, s

p.s. vielä ehtii arpajaisiin...:)

Joulukalenteri...

Joulukuu...On aika raottaa ensimmäistä luukkua villa HARMONIE-puodin joulukalenterista. Luukun alta paljastuu joka päivä uusi ihana yllätys joulun odotukseen, pakettiin, jouluiseen kotiin...

Tunnelmallista, piparin, kanelin ja glögin tuoksuista joulukuuta,

- satu

Neiti Itse...

Neiti itse kävelee,

Neiti Tietäväinen.

Yksin minä kuljen, kas,

olen nelivuotias.

Kukaan ei näin suurta saa

kädestä nyt taluttaa.

Olen Minä itse,

Neiti Itsenäinen.

Marika Stienrnstedt, suom. Kirsi Kunnas

ONNEA ja suuren suuri rutistus Peppi Lotta Lydialle!

Arvaa mitä...?

...on taas aika arpajaisten. :) Syksyllä lupasin, että aina kun uusi kymmentuhat tulee täyteen, niin meillä arvotaan...Kurkistin kävijämäärää ja hups, huomasin että ei aikaakaan, kun luku alkaa kakkosella, joten ei muuta, kun peukkuja ja varpaita pystyyn ja kaikki mukaan jännäämään! :)

Arpajaispalkinto tulee olemaan luonnollisesti jouluinen. Mitä se on? Sitä en vielä kerro, mutta vinkkaan sen verran, että jotakin tuoksuvaista ja maistuvaista kera Mailegin.:)

Meidän "lottoon" saavat ilomielin osallistua ihan kaikki tähän postaukseen 7.12.08 mennessä moikkauksensa jättäneet... Synttärinäni, 8.12 arvotaan! :) Paikoillanne -valmiiiit - HEP! Onneja, onneja!

Melkein neljä...

Tänään meillä juhlittiin. Kuopuksemme, Peppi täyttää tulevana lauantaina neljä ja oli aika järjestää ihka ensimmäiset kaverisynttärit...Öitä meillä on laskettu, laskettu ja laskettu. Niiiiin oli tätä odotettu!:)
Kavereita Peppi kutsui neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, ei missään tapauksessa halunnut muita, vaan tämä oli ehdoton kutsuvieraslista ja, kun Peppi päättää, niin Peppi päättää...:)

Vieraita odotellessa oli hetki aikaa köllötellä sohvalla ja lueskella lelulehteä...Pikkuisen jänskättää...:)
Köökin puolellakin odotellaan jo...
Tonttulakit heiluen pikkuväki saapui. Lahjakääröt rapisteltiin, herkut maiskuteltiin ja metsässä hiipivää tonttua ihmeteltiin...:) Ihania pikkuihmisiä! :) Väsynyt juhlija tuhisee tyytyväistä untaan uusi pilkkulaukku kainalossaan ja odottaa jo seuraavia juhliaan...

Mur, räyh, plääh...

Tämä on taas niitä päiviä, kun tekisi mieleni heittää hanskat tiskiin ja huutaa...Yksi ihana asia, josta koin muutama päivä sitten iloa ja onnea osoittautuikin tänä aamuna ihan pelkäksi "huuhaaksi"...oikein taas hymyilyttää taannoinen hihkumiseni asian tiimoilta. Liittyy siis työkuvioihin ja taas sarjassamme niitä, jotka pitäisi vaan ohittaa olan kohautuksella ja jatkaa eteenpäin, mutta kun ei vaan voi!!! Niin naurettavaa toimintaa tuli taas vastaan...VOI HITTILÄINEN!!!

Nooh, jos taas tuosta epäoikeudenmukaisuudesta täytyisi kaivaa jotakin positiivistakin esiin, niin sainpa taas pikkuisen paksumman nahkan ja uutta puhtia tähänkin sunnuntaihin,joten ei muuta, kun lisää puukkoja vaan tänne osoitteeseen...;) Mukavista asiakkaistani en puhu, vaan tämä liittyy vaan tähän yrittäjyyden mukanaan tuomiin toisiin "iloihin"..

Nyt on pakko ryhdistäytyä, nostaa pää pystyyn ja rintaa rottingille, viitattava kintaalla ja pujahtaa puodin sunnuntaihin...Eiköhän tämä taas tästä iloksi muutu :) Murrrr...

Halauksin, s