Kupponen kuumaa...

Ihan ensimmäisenä ihania Isänpäivän viimeisiä hetkiä kaikille isä-ihmisille! Rakkaimpia terkkusia omalle isä kullalle, jota niin harvoin pitkän välimatkan vuoksi näen...en siis tänäänkään, sniif... On meillä kuitenkin päivää perinteisin menoin juhlistettu. Aamu alkoi aikaisin, kun eiväthän nuo pikkuihmiset millään enää malttaneet pitää askartelujaan piiloissa, vaan äiti oli saatava pian ylös ja kahvin keittoon, jotta onnittelukomitea pääsisi isää herättelemään, aamupalaa sänkyyn tarjoilemaan ja lahjojaan jakamaan...Saldona oli kaksi ihanaa, uutta avaimenperää ja onnenonki, sekä tietysti ne "iskä olet paras" -kortit. Ihania, hellyyttäviä hetkiä...:)

Päivä jatkui perhelounaalla, vaarin ja isovaarin onnitteluilla. Leppoisalla kahvitteluilla, kolmella kaakulla ja monella, monella kupillisella kahvia...

Tänään vapaaillan minulle järkkäsi Elisa, joka oli päättänyt, että tämä nainen lepää,niiskuttaa ja aivastelee tautinsa pois, eikä istu koneella...Plääh, kiroilin ja mesosin yhteyksien poikki menemistä, mutta totta vieköön tekikin kyllä hyvää hetken aikaa hengähtää,sulkea silmät ja pötköttää sohvalla kupponen kuumaa glögiä kätösissä...Ja ihan ilman huonoa omaatuntoa siitä, mitä kaikkea pitäisi juurikin touhuta, kun kerta mitään ei tehtävissä ollut. Nooh, nyt ovat yhteydet taas kunnossa ja minäkin kera nenäliinan ja kurkkupastillien täällä. Nekku ja silmät vuotavat kilpaa, joten katsokaa läpi sormien kirjoitusvirheeni ja sekava tarinointini...:)) Eiköhän tämä keskiviikkoon mennessä jo ole minut jättänyt, joten puotiinkin toki uskaltaa tulla..;) Lupailin lisää kuviakin joulupuodin tunnelmista, mutta sen verran tauti on minusta mehuja imenyt, että on pakko työntää ne tuonnemmaksi...Pian, pian...

Lämmitän vielä illan viimeiset kupposet kuumaa ja painun pehkuihin minäkin...

Oikein ihanaista alkavaa viikkoa toivotellen,

-satu the sniif