skip to main |
skip to sidebar
Enää kaksitoista yötä. Silloin on SUURI päivä! Joulukalenterin ensimmäinen luukku narahtaa...Siitä se erityinen joulun odotus ainakin meillä aina alkaa. Mummi ja vaari jo kiikuttivat lapsille suklaakalenterit ja erityisen jännän joulun odotuksesta meidän pesueessa tekee tuo aivan ihana uusi perheenjäsenemme, joka roikkuu kunniapaikalla keittiön kaapinovessa...Vielä taskut tyhjänä, mutta onhan tässä vielä ne kaksitoista yötäkin aikaa...;) 
Oikeastaan meillä ei ole ollutkaan vielä tuollaista perinteistä joulukalenteria, joka kulkisi mukanamme joulusta toiseen, joten tämä tyttö otettiin meille vastaan avosylin. Tulkoon hänestä kaunis perinteemme. Ja mikä parasta nyt on ukkovaltakin tässä talossa tasoitettu...;))Miten on, joko Sinulla on omasi hankittuna? Millainen joulukalenteri on se paras, perinteinen ja rakkain?
8 kommenttia:
Moikka,
tuo Nisse on kyllä IHANA! Tykkään! Meillä perinteiseksi on päässyt Mailegin puinen luukkukalenteri...Taitaa olla kuvissakin täällä :) Mutta silti lapset odottavat aina vielä niitä suklaakalentereitakin, kun Mailegin kalenteria availlaan vuoron perään, ja omahan se olla pitää.:) Se on kyllä totta, että se todellinen öiden laskeminen alkaa juuri tuosta ensimmäisestä luukun raotukesta.
Työniloa sinne toivottelee, marjut
Ihana kuva...ois niin ihana nähdä kuvia kotoanne...
kiitos ihanalle sadulle kirjeestä... siinä mukava yllätyskin oli:D
kuten aina<3
mukavaa joulun odotusta sinne, meillä se kalenteri juttu ja muut "hömpsötykset " enää muisto vain kun nuo teinit jo äitinsä mittaisia ovat!
leivotaan me silti yhdessä pipareita ja torttuja :D
joulun alus terveisin päivi
Tervehdys!
marjut: Kiva,kun piipahdit ja kuullostaa tositosi tutulta kaikki tuo...
sarppa: Kiitos ja katsotaan,katsotaan..:)
päivi: Hyvä, hyvä perillä siis! :)
Meillä,kun lapset ovat vielä suht pieniä, niin kaikki mahdolliset "hömpsötykset" vedetään läpi ja minäkin, kun aikas lapsenmielinen luonteeltani,niin nautin tästä kaikesta täysin rinnoin...:))
Piparin tuoksuista joulun odotusta, satu
Eilen aamulla löysin postiluukusta tipahtaneen Aamulehden joulukalenterin. Se ei ole rakkain, mutta jossain määrin perinteinen kyllä, tuleehan se joka vuosi ;D Olen jo parina vuonna haaveillut tuosta Mailegin tonttukalenterista, vieläkään en ole saanut sitä hankittua.
Paras kalenteri on ehkä kuitenkin sellainen yksinkertainen, kaunis kuvakalenteri. Vaikka Martta Wendelinin kuvittama.
Meillä lapsenlapset ja kummityttö 4v. odottaa kovasti kalenterin aukaisupäivää. Kohta se jo on...
Terveiset täältä Vaaralasta. Täällä ei ole vielä lunta mutta odotuksessa eletään.
-Krisse-
Talvinen huomen,
ihanaa meilläkin on LUNTA! :))
marikki: Se on kyllä hassua, että tuo Aamulehdenkin joulukalenteri on osa perinteitä...Aina se tulee talletettua, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu, kuka ne numerot muistaa tarkistaa:) Yleensä vasta vuodenvaihteessa, kun alkaa olla viimeiset mahdollisuudet. Ei kauneimpia, mutta pienen joulufiiliksen mukanaan kieltämättä toi.. Ja Martta Wendelin vuosikalenteri on ainoa mahdollinen, jonka minä suostun keittiön kaapin oven sisäpuolelle nastoittaa...se on perinteeni sillä saralla. Hänen kuvittamiaan joulukalentereita en ole tainnut nähdäkkään...:(
krisse: Niin, taitaa se tosiaan olla meidän lapsenmielisten hommaa...:)) Terkkuja sinnekkin, ihanaa, kun piipahdit!
Meillä on sellaiset pussukat, jotka olen itse ommellut. Minua kiinnostaa kovasti mitä muut laittavat sisällöksi? Minusta tuntuu, että joskus mielikuvitus alkaa jumittaa, kun 24 lahjaa pitää kuitenkin keksiä, enkä halua antaa nameja kuin karkkipäivänä. Jospa saisin uusia ideoita. Laitan myös runonpätkiä ja joululauluja, joita äiti joutuu laulamaan ja pikkuruisia leluja, mutta mitä muuta voisi laittaa?
Lähetä kommentti